Routes nationales de la Finlande

Les routes nationales de Finlande (en finnois : valtatiet, en suédois : riksväg) sont les artères routières majeures de la Finlande.

Description

Elles constituent un dixième des routes de Finlande en longueur mais correspondent à la moitié du trafic routier^{[g 1]} Dans le système de numérotation des routes elles portent les numéros 1 à 39 (dont seuls les numéros 1–16 et 18–29 sont utilisés). Auparavant les routes nationales s'appelaient en finnois : viertotie, en suédois : chaussé). Au début 2011 la Finlande possède 8 600 kilomètres de routes nationales qui sont toutes recouvertes^{[g 2]}. Elles sont complétées par les routes principales de Finlande.

Les routes nationales de Finlande

Route nationale	Trajet
Valtatie 1	Helsinki – Palojärvi – Lohja – Salo – Turku
Valtatie 2	Palojärvi – Nummela – Karkkila – Forssa – Huittinen – Pori – Mäntyluoto
Valtatie 3	Helsinki – Hyvinkää – Riihimäki – Hämeenlinna – Tampere – Parkano – Jalasjärvi – Kurikka – Laihia – Vaasa
Valtatie 4	Helsinki – Mäntsälä – Lahti – Heinola – Jyväskylä – Oulu – Kemi – Keminmaa – Rovaniemi – Sodankylä – Ivalo – Inari – Utsjoki
Valtatie 5	Heinola – Mikkeli – Varkaus – Kuopio – Iisalmi – Kajaani – Kuusamo – Kemijärvi – Sodankylä
Valtatie 6	Koskenkylä – Kouvola – Luumäki – Lappeenranta – Imatra – Parikkala – Joensuu – Kajaani
Valtatie 7	Helsinki – Porvoo – Kotka – Hamina – Vaalimaa
Valtatie 8	Turku – Rauma – Pori – Vaasa – Nykarleby – Kokkola – Kalajoki – Raahe – Liminka - (Oulu)
Valtatie 9	Turku – Loimaa – Tampere – Jämsä – Jyväskylä – Kuopio – Outokumpu – Joensuu – Niirala
Valtatie 10	Turku – Forssa – Hämeenlinna – Tuulos
Valtatie 11	Nokia – Pori
Valtatie 12	Rauma – Huittinen – Nokia – Tampere – Lahti – Kouvola
Valtatie 13	Nuijamaa – Lappeenranta – Mikkeli – Jyväskylä – Kyyjärvi – Kokkola
Valtatie 14	Juva – Savonlinna – Punkaharju – Parikkala
Valtatie 15	Kotka – Kouvola – Mikkeli
Valtatie 16	Ylistaro – Lapua – Kyyjärvi
ex. Valtatie 17	devenue un tronçon de la Valtatie 9^[1] en 2010.
Valtatie 18	Jyväskylä – Petäjävesi – Ähtäri – Alavus – Seinäjoki – Ylistaro – Laihia – Vaasa
Valtatie 19	Jalasjärvi – Seinäjoki – Lapua – Kauhava – Nykarleby
Valtatie 20	Oulu – Pudasjärvi – Taivalkoski – Kuusamo
Valtatie 21	Tornio – Pello – Kolari – Muonio – Kilpisjärvi
Valtatie 22	Oulu – Utajärvi – Kontiomäki – Kajaani
Valtatie 23	Pori – Kankaanpää – Parkano – Virrat – Keuruu – Jyväskylä – Pieksämäki – Varkaus – Joensuu
Valtatie 24	Lahti – Padasjoki – Jämsä
Valtatie 25	Hanko – Lohja – Hyvinkää – Mäntsälä
Valtatie 26	Hamina – Luumäki
Valtatie 27	Kalajoki – Ylivieska – Nivala – Haapajärvi – Pyhäjärvi – Kiuruvesi – Iisalmi
Valtatie 28	Kokkola – Nivala – Kärsämäki – Pyhäntä – Mainua – (Kajaani)
Valtatie 29	Keminmaa – Tornio

Les numéros 17 et 30–39 sont réservés.

Routes européennes en Finlande

Certaines routes nationales de Finlande font partie du réseau des routes européennes. Dans la liste des routes européennes ci-dessous, les routes nationales finlandaises sont en gras^[2] :

Route européenne	Trajet
E 4	Helsingborg – Jönköping – Norrköping – Södertälje – Stockholm – Uppsala – Gävle – Sundsvall – Örnsköldsvik – Umeå – Luleå – Haparanda – Tornio
E 8	Tromsø – Nordkjosbotn – Skibotn – Kilpisjärvi – Kaaresuvanto – Muonio – Tornio – Kemi – Oulu – Vaasa – Turku
E 12	Mo i Rana – Storuman – Umeå – (traversier) – Vaasa – Tampere – Hämeenlinna – Helsinki
E 18	Enniskillen – Belfast – (traversier) – Stranraer – Carlisle – Newcastle – (traversier) – Kristiansand – Drammen – Oslo – Karlstad – Örebro – Västerås – Stockholm – Kapellskär – (traversier) – Mariehamn – (traversier) – Turku/Naantali – Helsinki – Kotka – Vaalimaa – Viipuri – Saint-Pétersbourg
E 45	Kaaresuvanto (Finlande) – Karesuando (Suède) – Gällivare – Storuman – Östersund – Mora – Säffle – Trollhättan – Göteborg – (traversier) – Frederikshavn – Flensburg – Hambourg – Hanovre – Nuremberg – Munich – Innsbruck – Brennero – Bolzano – Vérone – Bologne – Naples – Salerno – Villa San Giovanni – (traversier) – Messine – Catania – Syracuse – Gela
E 63	Sodankylä – Kuusamo – Kajaani – Iisalmi – Kuopio – Jyväskylä – Tampere – Turku
E 67	Helsinki – (traversier) – Tallinn – Riga – Kaunas – Varsovie – Piotrków Trybunalski – Wroclaw – Klodzko – Náchod – Hradec Králové – Praha
E 75	Vardø – Vesisaari – Nesseby – Varangerbotn – Tana – Utsjoki – Inari – Ivalo – Sodankylä – Rovaniemi – Kemi – Oulu – Jyväskylä – Heinola – Lahti – Helsinki – (bac) – Gdańsk – Świecie – Thorn – Krośniewice – Łódź – Piotrkow Trybunalski – Częstochowa – Będzin – Katowice – Tychy – Bielsko-Biała – Cesky Tesin – Zilina – Trenčín – Trnava – Bratislava – Mosonmagyaróvár – Győr – Tatabanya – Budapest – Kecskemet – Szeged – Subotica – Novi Sad – Belgrade – Niš – Skopje – Vélès – Gevgelija – Thessaloniki – Larissa – Lamía – Thèbes – Athènes – Le Pirée – (traversier) – La Canée – Heraklion – Sitia

Annexes

Sur les autres projets Wikimedia :

Routes nationales de la Finlande, sur Wikimedia Commons

Articles connexes

Liens externes

(fi) Autoilijan tiekartta 2007, Liikennevirasto, 2006 (ISBN 978-951-593-047-7, lire en ligne)
(fi) « Suomen valta- ja kantatiet. Kyläteistä valtaväyliin », 2007 (consulté le 26 février 2011)
(fi) « Maantielaki », Finlex, 23 juin 2005 /503 (consulté le 11 décembre 2012)
(fi) « Tienumerokartat », Tiehallinto (consulté le 26 février 2011)

Notes et références

↑ (fi) « Valtatie 9 ulottuu jatkossa läpi Suomen », Liikenne ja viestinta virasto, 16 février 2010 (consulté le 15 décembre 2012)
↑ (fi) Matti Grönroos, « Eurooppatiet » (consulté le 11 décembre 2012)

(fi) Tietilasto 2011, Helsinki, Liikennevirasto, 2011 (ISBN 978-952-255-187-0, lire en ligne)

↑ Tietilasto 2010, p. 11.
↑ Tietilasto 2010, pages 23, 42.

[3] (fi) « Valtatie 9 ulottuu jatkossa läpi Suomen », Liikenne ja viestinta virasto, 16 février 2010 (consulté le 15 décembre 2012)

[4] (fi) Matti Grönroos, « Eurooppatiet » (consulté le 11 décembre 2012)

[tietilasto_2010_s2010_s11-1] Tietilasto 2010, p. 11.

[tietilasto_2010_ss_23_42-2] Tietilasto 2010, pages 23, 42.

[g 1]

[g 2]

[1]

[2]